Glen Coutts on tuttu nimi mutta harvoin nähty kasvo. Hän on toiminut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien linkkinä Lapin yliopiston ja skotlantilaisen Strathclyden yliopiston välillä. Vuodesta 2010 Couttsilla on ollut osa-aikainen professuuri Taiteiden tiedekunnassa. Hän on toiminut Pohjoisen kulttuuri-instituutti–hankkeessa ja Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelmassa (Soma).
Alun alkujaan 1970-luvun lopulla Coutts kouluttautui kuvataiteilijaksi, kuuluisassa Glasgow School of Art’ssa. Perinteinen, modernistinen yksilötaiteilijarooli kuitenkin kyseenalaistui jo opintojen aikana. Taiteilijan perinteinen tehtävä yhteiskunnassa näyttäytyi yksiulotteisena, lähinnä koristelijan tehtävänä. Coutts alkoi etsiä taiteen ja taiteilijuuden laajempia ulottuvuuksia ja aktiivisempaa yhteiskunnallista osaa.
Sosiaalisesti sitoutunut taide, yhteisöön perustuva ympäristötaide, ”town art”, Coutts listaa nimikkeitä, joilla tuolloin vasta muotoutumassa olevaa taidesuuntausta hahmoteltiin.
– Gallerioiden ja ateljeiden ulkopuolella taiteen elämä on monimutkaisempaa ja haastavampaa.
Yhteisötaiteen filosofiset juuret ovat radikaalin avantgarden pyrkimyksessä tuoda taiteen periaatteet arkeen ja tunnustaa jokainen ihminen taiteilijaksi. Gallerioiden ja museoiden ja yksilötaiteilijoiden toteuttamien julkisten taideteosten sijaan koko kaupunki voi olla taideteosten näyttämö, ja asukkaat itse voivat toteuttaa ne teokset, joiden kanssa joutuvat päivittäin elämään. Yhteisötaiteessa lopullinen taideteos ei kuitenkaan välttämättä edes ole mikään artefakti, vaan se voi hyvin olla vaikkapa uusi yhteisöllisempi sosiaalinen rakenne.
– Taiteilijan rooli on yhteisötaiteessa ennen kaikkea mahdollistajan rooli. Laajan ja visuaalisen taiteen osa-alueita monialaisesti kattavan taiteellis-teknisen asiantuntemuksen lisäksi yhtä tärkeitä yhteisötaiteilijan ominaisuuksia ovat organisointi- ja neuvottelukyvyt, sosiaalinen herkkävaistoisuus ja siihen liittyvä yhteiskunnallinen valveutuneisuus sekä kontekstitietoisuus. Suotuisa kyky yhteisötaiteilijalle on kyky antaa yhteisön toimintaa muokkaavan prosessin kehkeytyä osatekijöistään.
Nämä ovat paitsi sosiaalityöntekijän myös tutkijan ominaisuuksia; yhteisötaiteeseen tulee akateeminen ja myös hyvin pragmaattinen sävy. Vanhat modernistisen taiteen attribuutit kuten vapaus, intuitiivisuus, mystisyys ja henkisyys ovat tietenkin poissa. Yhteisötaide ja yksilötaide ovat eri asioita, joita Couttsin mukaan kumpaakin kuitenkin tarvitaan. Niitä ei tarvitse asettaa vastakkain.
– Lapin yliopiston yhteisö- ja ympäristötaidepainotteinen Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelma oli ainutlaatuinen, uusia opetustapoja testaava pilottihanke, jonka merkitystä ja tuloksia parhaillaan pohditaan. Kokeilu oli mielestäni erittäin onnistunut, opiskelijat kehittyivät ja tekivät suurenmoista työtä. Myös heidän kyseenalaistamisensa ja kriittisyytensä auttoi opetusohjelman rakentumisessa. Maisteriohjelman kokemukset ja niiden tuoma tieto tulevat vaikuttamaan tiedekunnan varsinaisten koulutusohjelmien kurssien tuleviin uudelleenmuotoiluihin.
Couttsin mukaan vastaavankaltaisia maisteriohjelmia on ollut vain 2-3 koko maailmassa. Hän tietää mistä puhuu, sillä keskeisimmän maailmanlaajuisen taidekasvatusjournaalin (International Journal of Education Through Art) päätoimittajana hän seuraa aitiopaikalta kansainvälisen taidekasvatuskentän tapahtumia jo viidettä vuotta. Lehteä on siis johdettu koko tuon ajan Lapin yliopistosta käsin. Lisäksi Coutts on aloittava tänä vuonna kansainvälisen taidekasvatusyhteisön (InSEA) varapuheenjohtajana. Millaisena hän näkee sen kuvataidekasvatuksen suuntauksen, joka Lapin yliopistossa on kehittynyt?
– Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen ohjelmassa hienoa on se, että opiskelijoita kannustetaan verkostoitumaan ja kehittämään mahdollisimman paljon mitä erilaisimpia taitoja. Tähän ajaa myös opintojen projektiluonteisuus, projektit kun suuntaavat ulos tiedekunnasta. Yhteistyöhön erilaisien yhteisöjen ja yritysten kanssa kannustetaan.
– Kuvataidekasvatuksen ohjelma poikkeaa muista tiedekunnan osastoista jo tieteenalansa olemuksen johdosta. Kasvatus ylipäätänsä sisältää alana aina kriittisen position, jota ei sellaisenaan automaattisesti ole muualla taideteollisella alalla.
Myös kansainvälistymisvalmius esimerkiksi vaihto-opiskelun muodossa on Suomessa Couttsin mukaan eri luokkaa kuin vaikkapa Skotlannissa. Tämä johtuu osittain siitäkin, että Skotlannissa valtio ei rahoita opintoja, vaan opiskelijat ovat usein melko sidottuja opintojensa rahoittamiseen eivätkä voi irtautua työstänsä vaihto-oppilaskaudeksi.
– Skotlannissa ollaan kyllä hyvin kiinnostuneita yhteistyöstä Lapin yliopiston kanssa. Olemmekin hiljattain solmineet tutkija- ja opettajavaihto-ohjelman neljän skotlantilaisen yliopiston ja Lapin yliopiston kesken.
LaY/Viestintä/Henri Hagman